Tuusulan lukion Hyrylän toimipisteen opiskelijat matkustivat toisen jakson koeviikolla Pietariin kulttuuri- ja kielimatkalle. Tämä oli toinen Pietarin-matkani lukioaikanani. Sanotaan, että matkailu avartaa, mutta jotenkin käytyäni jo toisen kerran tässä miljoonakaupungissa, maailma tuntuu hippusen pienemmältä. Siitä huolimatta oli elähdyttävää käydä jälleen tepastelemassa Nevski Prospektin varrella, laskeutua Pietarin metron loputtomia liukuportaita ja ihastella Eremitasin loisteliaita saleja.
Sanotaan, että kaikki Venäjän rahat ovat Pietarissa ja Moskovassa. Kun on ohittanut Venäjän tullia kehystävät suot ja metsät, viilettää joidenkin venäläisten asumusalueiden ohi: ränsistyneitä taloja silmänkantamattomiin kaatopaikkaa muistuttavilla tonteilla. En tiedä, onko hyvä vai huono juttu, että kiinteistöjen kunto vaihtuu valuvärin tavoin koko matkan Pietariin. Kieltämättä näky on surua herättävä hyvinvointivaltion oloihin tottuneelle suomalaiselle – edelleen.
Hotelli Moskova on vanha neuvostoaikainen hotelli, johon mahtuu majoittumaan 800 ihmistä Kuvaaja Milla Rättö
Pietari ei ollut muuttunut. Mutta eihän se paljoa ehdikään muuttua puolessatoista vuodessa. Useimmat rakennukset vaikuttivat yhä ”sokerikuorrutetuilta muovikakuilta”, jotka aina nostavat kansallista mielialaa ja pitävät yllä mielikuvaa ”virheettömästä” infrastruktuurista. Kaupunki huokuu neuvostolaista henkeä ja on hieno jäänne ”kalliinnäköisestä” ajattelutavasta.
Poikkeuksena kuitenkin tähän ovat Pietarin kuuluisat turistinähtävyydet, joiden historiallinen arvo näkyy niiden ulkonäössä molemmin puolin. Parhaimpia esimerkkejä tästä ovat muun muassa Eremitaasi ja ”kirkko veren päällä” eli ”Verikirkko”, joihin ei pety ulko- eikä sisäkissa.
Eremitaasin julkisivu Kuvaaja Milla Rättö
Eremitaasi on yksi Pietarin tunnetuimmista kohteista, eikä turhaan. Hienojen yksityskohtien ja muotoilujen koristama museo on taidokas jäänne Venäjän keisariajoilta. Tosin itselleni rakennuksen sekä ulkoinen että sisäinen loisto ei ollut enää entisensä; olinhan nähnyt sen jo kerran.
Kappeli Eremitaasissa Kuvaaja Milla Rättö
Verikirkko on hieno esimerkki Venäjän koristeellisista ortodoksikirkoista. Sisäpinnat on kokonaan peitetty yksityiskohtaisilla mosaiikeilla. Se kuvaa sitä, miten omistautuneita venäläiset ovat uskonnolleen.
”Verikirkko” Kuvaaja Milla Rättö
Käännös: Huomio! Valvo taskujasi. Kuvaaja Milla Rättö
Kätevin tapa kulkea venäläisessä miljoonakaupungissa on metro. Se, joka ei ole vielä päässyt tutustumaan ulkomaan metroihin, saa kokea mieleenpainuvan elämyksen. En kuitenkaan suosittele Pietarin metroa sellaisille, jotka kammoavat rullaportaita. PMetrotunnelit ovat nimittäin maailman syvimpiä. Rullaportailla seistessä ehtii moneen kertaan miettiä ajan kulumista ja portaiden pituutta.
Metroon pääseminen ruuhka-aikaan on taitolaji, mutta suuremmaksi huolenaiheeksi nousevat kantamukset. Jännitys taskuvarkaan iskusta saa rutistamaan kassiaan tiukasti ja vahtimaan selustaa niin tarkasti kuin iväenpaljoudessa voi. Oikeastaan kannattaa vahtia kantamuksiaan joka hetki Pietarin-vierailulla.
Eremitaasi iltavalaistuksessa Kuvaaja Milla Rättö
Venäjän kulttuuri on ehdottomasti monen tutustumisen arvoinen. Se eroaa tuntuvasti suomalaisesta ja on onneksi kohtuullisen junamatkan päässä. Arkkitehtuuri on häikäisevää ja historia on läsnä kaupiungissa koko ajan. Se, joka diktaattoriajan perusteella epäilee Venäjällä vierailua, avartakoon katsettaan. Pietari on kaunis kaupunki, jossa on tarjolla paljon tutkittavaa ja uusia elämyksiä löydettävänä.
