Ihmisen hyvinvointiin vaikuttavat lukuisat eri tekijät. Yksi niistä on vuorovaikutus toisten kanssa. Joka päivä me olemme vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa, koulussa, töissä, kotona tai vaikka lenkillä koiran kanssa. Mutta miten arjen vuorovaikutus vaikuttaa yksilön hyvinvointiin?
Jokaisella meistä on joskus huonoja päiviä. Niistä puhuminen toisten kanssa auttaa paljon. Siksi on tärkeää kysyä välillä kavereilta, perheenjäseniltä tai muilta tutuilta, miten heidän päivänsä on mennyt. Kysyminen antaa luvan kertoa. Joku saattaa haluta kertoa päivästään, mutta ei kerro, jos sitä ei ensin kysytä suoraan. Tämä on hyvin mahdollista, jos esimerkiksi tuntee mielipiteensä ja kokemuksensa ei-toivotuksi. Hiljaisuus ei auta näiden tuntemusten käsittelyssä. Ne saattavat jopa pahentua, jos kaikki tai edes osa ympärillä olevista valitsee hiljaisuuden kysymysten sijaan. Puhuminen mahdollistaa tuen, sillä auttaminen on vaikeaa, jos ei tiedä ongelman suuntaa tai suuruutta.
Suorien kysymysten lisäksi vuorovaikutus muodostuu pienemmistäkin asioista, kuten eleistä. Toisen kuunteleminen ja puheeseen reagointi luo nähdyksi tulemisen tunnetta puhujassa. Pienillä eleillä voi estää näkymättömyyden kokemuksen muodossa kulkevaa yksinäisyyttä. Joskus taas on hyvä jättää kysymykset kokonaan sivuun ja tiedostaa tilanne. Nyyti ry:n nettisivulla artikkelissa ”Puheeksi ottaminen” (nyyti.fi. Luettu 21.3.2025) kerrotaan, että joskus täytyy vain hyväksyä se, ettei kaveri tahdo kertoa omista asioistaan. Vaikka kuinka tekisi mieli kysyä ja auttaa ystävää hädässä, se ei ole aina mahdollista. Joskus ihmisen on vaikeaa hyväksyä, ettei voi auttaa. Yrityksistä huolimatta siitä ei tule mitään, sillä vain apua tahtovia voidaan auttaa tällaisissa tilanteissa. Nettisivuilla mainitaan myös, kuinka kaveria autetaan oman kyvyn ja jaksamisen mukaan. Ei siis kannata tuhlata kaikkia voimavarojaan toisen auttamiseen, varsinkaan jos apu ei ole tarpeen.
Mitä tapahtuu, jos tilannetta lukee väärin ja jättää vuorovaikutuksen pois ikään kuin vahingossa? Joskus sellaista sattuu meille kaikille. Kohtaamattomuus saattaa luoda jännitettä ihmisten välille tai lisätä näkymättömyyden tunnetta. Kaikki eivät osaa tai uskalla osallistua keskusteluihin, vaikka he tietäisivätkin aiheesta enemmän kuin muut. Itsevarmuuden puute lisää todennäköisyyttä olla hiljaa puhumisen sijaan. Se voi aiheuttaa ulkopuolisuutta ja häpeän tunnetta.
Vuorovaikutustaidot ovat myös eräänlainen eettinen vastuu. Auttaminen on tärkeä osa ihmisten toimintaa, ja ihmiset pärjäävätkin paremmin yhdessä toisten kanssa kuin yksin. Toisten ongelmia ei tarvitse ratkaista tai ymmärtää. Riittää, että ymmärtää, miltä ne hänestä voivat tuntua, ja reagoida empaattisesti. Auttamalla toista ihminen auttaa myös itseään. On kuitenkin hyvä muistaa myös toisten rajat. Auttaminen on hyvästä, kunhan sitä ei vie liian pitkälle. Jos toinen ilmaisee selkeästi, ettei halua tai tarvitse apua, on sitä turha alkaa yrittämään kieltämisestä huolimatta.
Vuorovaikutus toisten kanssa vaikuttaa ihmisen toimintaan ja hyvinvointiin merkittävästi. Nykyään ei voi kulkea missään tormäämättä johonkin vuorovaikutuksen muotoon. Yhteisöt koostuvat yksilöistä, ja siksi onkin tärkeää pitää huolta, että yksilöt pärjäävät myös henkisellä tasolla. Toisen tervehtiminen ei maksa mitään!
