Toisen periodin päättöviikon viimeinen päivä huipentui abien osalta perinteisille Studia-messuille, jotka olivat hyvää vaihtelua ja herättelyä koeviikon uurastusten jälkeen. Lähdin messuille avoimin mielin ja tutustuin tarjontaan jo etukäteen. Jotkut saattavat pitää messuja merkityksettömänä tapahtumana, mutta saattavat samalla unohtaa, kuinka ainutlaatuisesta mahdollisuudesta on kyse. Olen erittäin helpottunut, että minun ei tarvitse yksin kahlata läpi jokaista jatko-opintomahdollisuutta. Messuilla pääsi ennen kaikkea kuulemaan asioista suoraan opiskelijoilta, mutta myös näkemään ja kokemaan erilaisia vaihtoehtoja.
Messuilla oli jatko-opiskelupisteiden lisäksi myös runsaasti muita aktiviteetteja, jotka tarjosivat rentoa ja kilpailuhenkistä tekemistä. Mikäli messu-uupumus pääsi yllättämään eri oppilaitoksia kiertäessä, oli mahdollisuus esimerkiksi käydä testaamassa, sopisiko veripalvelun kantasolurekisteriin, osallistumassa poliisin pisteellä leuanvetokisaan tai suorittamassa päivän lukuvartti itseä kiinnostavan tekstin parissa. Messutarjonta oli laaja, eikä alueella loputtomassa ihmismassassa kuljeskellessa tarvinnut pelätä jäävänsä yksin.
Messut ovat kuitenkin muutakin kuin vain tutustumista itseä kiinnostaviin aloihin. Tapahtuma tuo samaan paikkaan niin koulutusmahdollisuuksia kuin kosketusta työelämään sekä tutustuttaa erilaisiin elämän varrella palveleviin organisaatioihin. Yhdistysten läsnäolo antoi myös konkreettisen esimerkin siitä, minkälaiset koulutusalat voisivat johdatella työskentelemään hyvinkin tutuissa yrityksissä.
Avoin ja rohkaiseva ilmapiiri antoi lisäintoa jatko-opintosuunnitelmien tavoitteluun. Keskustelut nykyisten korkeakouluopiskelijoiden kanssa värittivät mielikuvaa nykypäivän opiskeluelämästä, ja kauempanakin sijaitsevat oppilaitokset alkoivat tuntua hyviltä vaihtoehdoilta. Juuri tästä syystä ajattelen tapahtuman olevan tärkeä. Ennakko-oletukset voivat johdatella hakukohteiden valinnassa hyvinkin paljon. Ehkä aiemmin vältelty oppilaitos tai koulutus herättääkin mielenkiintoa. Messujen ajankohta suo koulutuksiin ajoissa tutustumisen lisäksi myös mietintäaikaa lopulliseen valintaan.
Lukiouurastuksen loppu häämöttää jo hyvin lähellä. Vielä ennen viimeistä ponnistusta on kuitenkin joululoma, johon kuuluu tänä vuonna talviaktiviteettien lisäksi myös oppikirjojen selaamista. Omalta osalta tulevien kirjoitusten panos jatko-opintojen osalta on selvä. Tarvitsen huippuonnistumisen, jotta pääsisin opiskelemaan haluamaani koulutukseen. Asiasta on turha sen enempää kantaa huolta. Messuilla kierrellessäni kuulin myös muista koulutuksista, jotka todella yllättivät. Mielenkiintoisia koulutuksia ja aloja on sittenkin useita, minkä ymmärtäminen toi osaltaan helpotusta. Itseäni ensisijaisesti kiinnostava koulutus on tilastojen perusteella myös useiden muidenkin kiintopiste. Sisäänpääsyvaatimuksista alan opiskelijoiden kanssa keskustellessani toistui sama lause: ”Aina joku kuitenkin pääsee. Ehkä se voisit olla sinä.”
Antoisa messupäivä päättyi kotona messuesitteiden lajitteluun. Tapahtuma laajensi mielikuvaani korkeakouluopinnoista ja työelämästä. Vastaavanlaiset kokemukset ovat etenkin lukiolaisille tärkeitä hetkiä ja mahdollisuuksia ensiaskelille kohti lopullista itsenäistymistä. Toivon, että jokainen messuilla käynyt opiskelija tunsi löytäneensä tai sai kipinää löytää juuri oman tulevaisuuden suuntansa.
