On tullut aika, kun kirjoitan Hyve-lehteen viimeisen pisteeni. Lähes koko lukio-opintojeni ajan olen saanut harjoitella toimittajan taitoja ja kirjoittaa itseäni kiinnostavista aiheista. Muistan lukion verkkolehden toimituksen pistäneen silmääni jo ennen lukioon hakemista. Hieman jännittynein tunnelmin päädyinkin lopulta ensimmäiseen verkkolehden kokoukseeni. Jälkeenpäin ajateltuna, olen erittäin tyytyväinen ja onnellinen, että uskalsin hakeutua uuteen tilanteeseen ja olla rohkea. Kirjoitustaitojen lisäksi olen saanut tutustua ja keskustella sekä mukavien uusien opettajien että oppilaiden kanssa. Etenkin opettajien haastatteleminen rauhoitti jännittyneen 1. vuoden opiskelijan mieltä ensimmäisinä kouluviikkoina. Koen lukioaikani sisältäneen erityisen paljon vuorovaikutusta eri ihmisten kanssa, minkä tunnen olleen myös merkittävä voimavara jokaisena koulupäivänä. Muiden tuki ja lohduttavat sanat tulivat tarpeeseen etenkin ylioppilaskirjoitusten alla sekä niiden jälkeen.
Kirjoitin maaliskuussa juuri ennen kevään kirjoituksia jutun, jossa muistelin kuluneita vuosia lukiossa. Lukulomalla jatkoin kirjoittamista muistiinpanojen äärellä. Uskallan väittää, että kaavioita ja listauksia kertyi vähintään sadalle A4-paperille värikkäillä stabiloilla. Lukulomaa muistellessani mielikuviini heijastuvat edelleen eriväriset merkinnät, aivan kuin piirtoheittimestä. Muistan ajatelleeni, että kun selviydyn näistä kirjoituksista, tunnen oloni varmasti helpottuneeksi. Nyt kirjoituksista on kulunut jo useita viikkoja. Uskomuksistani poiketen en ole juurikaan huomannut olevani erityisen helpottunut tai huoleton. Huomaan, että odotan alitajuisesti jo uusia tehtäviä ja kokeita, jotka vaativat hyvää suoriutumiskykyä. En haluaisi miettiä niin. Haluaisin iloita ja nauttia tässä hetkestä siitä, että olen saanut lukiomatkani hyväksytysti päätökseen. Koen suhtautumiseni viimeisiin ylioppilaskokeisiin jopa ristiriitaisena. Ajatukseni viittaavat siihen, että kirjoitukset eivät olleetkaan niin suuren työn takana, vaikka hermoilin jokaisen kokeen kohdalla viimeiseen iltaan asti. Toisaalta kirjoitusmenestykseni olisi voinut olla parempikin, joten en voi sanoa onnistuneeni täydellisesti. Kaiken työn jälkeen suhtautumiseni yllätti itsenikin. Valmistautuminen ja jatkuva stressi veivät voimavaroja yllättävänkin paljon, joten en uskonut, että jäisin haikailemaan ainakaan niiden perään. Ehkä lukio-opinnot ja pitkäjänteinen opiskelumotivaatio ovat luoneet rutiinin, josta on vaikea irrottautua. Itsensä haastaminen ja onnistuminen etenkin koulun asettamissa tehtävissä on ollut suuri mielenrauhan lähde, koska saan konkreettisen varmistuksen siitä, mitä osaan. Kirjoitusten jälkeen mitään ei ollut enää tehtävissä, ja omaa osaamista oli vaikea arvioida ennen tulosten saapumista. Lopulta arvosanat herättivät ajatuksia siitä, opiskelinko sittenkään tarpeeksi ja miksi tein niin paljon virheitä.
Etenkin nykypäivänä huolet oman työn tuloksista eivät kuitenkaan ole tuulesta temmattuja, koska useat jatko-opinnot vaativat huippuonnistumista kirjoituksissa. Useimmat saattavat ajatella, tekivätkö he tarpeeksi töitä jatko-opintoja varten eikä niinkään valkolakkia ajatellen. Toisaalta lukion suorittaminen itsessään on jo suuri saavutus, josta haluaisin itsekin olla ylpeä. Uskon kuitenkin, että lukiomatka on kokonaisuudessaan opettanut taitoja, kuten paineensietokykyä ja aikataulutusta, joiden avulla pystyn etenemään itselleni tärkeissä asioissa. Jatko-opiskelupaikkoja odotellessa vertaa itseään helposti muihin, koska parhaimmat oppijat loistavat valinnoissa. On hyvä kuitenkin muistaa, että ylioppilaskokeet ovat jokaiselle omanlainen matka ja niihin sisältyy omakohtaisesti erilaisia toimia, tunteita ja saavutuksia. Kirjoituksissa erinomaisesti onnistuminen on mahtava saavutus, mutta ei kaikkien pakollinen päämäärä. Omasta lukiotaipaleesta jää arvosanojen sijaan ennemminkin mieleen uudet ihmissuhteet ja yhteisölliset tapahtumat. Odotankin innolla sitä hetkeä, kun saan painaa valkolakin päähän yhdessä ystävieni kanssa. Toivon, että siinä hetkessä kaikki lopulta realisoituu ja voin olla ylpeä myös itsestäni.
Tässä kohtaa haluan kiittää Hyve-lehden toimituksen jäseniä yhteistyöstä sekä opettajia selkeästä ohjauksesta ja ymmärryksestä. Nyt on aika päästää irti ja siirtyä kohti uusia kuvioita yhtä matkaa muiden valmistuvien kanssa. Loput tuntuvat usein raskailta, mutta niissä on myös uuden alun mahdollisuus. Moniolta lähtee jälleen suuri joukko vastavalmistuneita kesäisen ilmapiirin johdattelemana kohti uusia maisemia. Toivottavasti jokainen valmistuva löytää itselleen tässä risteyksestä seuraavan polun, jota lähteä kulkemaan.
Hyve-lehti toivottaa kaikille mukavaa kesää sekä onnea ja menestystä tuleviin haasteisiin!
On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa
Nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa
Jäi jälki sydämiimme
Jälki unelmiin
Teille laulamme nyt näkemiin
Turvallista matkaa – Pekka Simojoki
