Helmikuussa vuonna 2025 oli meidän kakkosten aika tanssia ikimuistoiset wanhojen tanssit. Usean kuukauden mittainen valmistelu ja jännitys purkautuivat kahteen upeaan päivään. Olin itse mukana wanhojen toimikunnassa, jossa oli useita oppilaita mukana luomassa meille ihania päiviä. Työmäärä todellakin yllätti meidät jokaisen, ja ajoittain jännitti, ehdimmekö edes tehdä kaiken tarvittavan ajallaan. Vaikka järjestelyt aiheuttivatkin useasti päänvaivaa ja stressiä, olivat molemmat tanssipäivät kaiken päänvaivan ja stressin arvoisia.
Marraskuussa aloitimme tanssien harjoittelemisen liikunnanopettajamme Teemu Kukkosen johdolla. Tanssikursseja oli kaksi, koska opiskelijoita oli paljon ja haluttiin varmistaa, että kaikki halukkaat mahtuvat tanssimaan. Aina harjoittelu ei ollut mutkatonta, ja epätoivokin tanssien oppimisen suhteen iski moneen otteeseen itse kullekin, mutta lopulta opimme tanssimaan ja olimme valmiina näyttämään tanssitaitomme muillekin. Salia koristelimme muutaman päivän ennen tansseja. Konfetti auttoi meitä sponsoroimalla meille hienoja koristeita, ja loput koristeet hankimme keräämillämme rahoilla, jotka saimme esimerkiksi työskentelemällä jääkahvilassa Tuusulanjärvellä. Salissa alkoi kaikki olla keskiviikkona valmiina niin valojen, koristeiden kuin tanssienkin suhteen.
Torstai oli vauhdikas päivä kaiken kaikkiaan. Kaikilla oli kampaajat varattu ja asut valmiina iltaa varten. Torstaina illalla tanssimme ensimmäisen näytöksemme. Sali täyttyi katsojista. Sisääntulokappaleen, Polkkamasurkan, ensimmäiset sävelet alkavat kuulua, ja katsojat hiljentyvät. Muodostimme parijonon ja odotimme juontajiemme Ellen Koistinahon ja Joonas Salmen aloituspuhetta, jonka jälkeen he kuuluttivat meidät kaksi paria kerrallaan sisään. Tanssimme rauhallisia tansseja, kuten valssi ja aloitustanssi, ja vauhdikkaita tansseja, kuten Salty dog ragen, Hakeriyu-polkan, ja tanssimme huipentui wanhojen omaan tanssiin. Olin suunnittelemassa sitä ystävieni kanssa, ja mielestäni se oli haastavaa mutta kivaa.
Näytöksiä oli neljä: kaksi torstai-iltana ja kaksi perjantaina aamupäivällä. Jopa perjantain näytöksissä juhlasalin oli täynnä yleisöä. Oli uuvuttavaa, mutta samaan aikaan ihanaa tanssia vielä viimeisen kerran. Kaikilla oli jo illan kohokohta eli wanhojen jatkot mielessä. Siellä saimme vielä viettää iltaa yhdessä ja muistaa, että meistä tuli nyt koulun vanhimmat.
Haluan kiittää vielä lopuksi mukana olleita tanssijoita, opettajia, katsojia ja koulun henkilökuntaa, jotka mahdollistivat ikimuistoisten tanssien toteutumisen. Erityiskiitokset lähtevät meidän liikunnanopettajallemme Teemu Kukkoselle, joka jaksoi opettaa 70:tä levotonta opiskelijaa. Haluan kiittää myös Jussi Salosta, joka mahdollisti meille työskentelyn jääkahvilassa Tuusulanjärvellä. Kaikkien näiden ihmisten ansiosta wanhojen tanssit onnistuivat loistavasti. Wanhoista tuli uusi hieno kokemus ja tärkeä muisto meille kaikille.
